ELÄKÖÖN SHEDHELSINKI!

Prinsessa Ruusunen on syntynyt! Studio Pasilan lavalla kymmenittäin lapsia ja nuoria muuntautuu valtakunnan kansalaisiksi, koululaisiksi, hipeiksi ja punkkareiksi. Joillakin on rullatuoli. Toiset heittävät kuperkeikkaa. Kaikki laulavat ja tanssivat. Prinsessa Ruusunen saa monia haluttuja lahjoja ja yhden kohtalokkaan. Kyllä te tiedätte. 







ShedHelsinki yhdisti tämän joulunajan produktiossa klassikkosadun ja 1980-lukulaisen Paluu tulevaisuuteen -elokuvan. Nykyhetkeen siirretyssä sadussa Ruusunen ei ole herttainen pelastettava prinsessa, vaan vapautta vaativa, tomera teinineito. Tarinassa matkataan ajassa neljäkymmentä vuotta taaksepäin, ja Ruusunen joutuu kohtaamaan paitsi itsensä myös vanhoja tuttuja ja valtaistuinta vaanivia vihollisia. Kuinka pelastaa valtakunta ja tulevaisuus?

Mittavassa Marco Bjuströmin ohjaamassa musikaalissa pyöri kaksi miehitystä. Harjoitukset olivat alkaneet tammikuussa laulu- ja tanssitunneilla. Miehitys- ja roolijako tehtiin kesän jälkeen, ja koko syksy keskityttiin itse musikaalin työstämiseen. Puistopolun peruskoulun 9.-luokkalaisia taitavia laulajia ja valovoimaisia esiintyjiä nähtiin kummassakin kokoonpanossa. 

Josefiina Vanamo ihastutti toisen kokoonpanon Ruususena. Hän piirsi roolin kulmakarvantarkasti ja lauloi raikkaasti. Toisen miehityksen tyttöjengijohtajina loistivat valovoimaiset Anni Hyvärinen ja Emma Lahtinen. Muun muassa sisäoppilaitoksen oppilaiksi, hipeiksi ja punkkareiksi muuntautunutta kuoroa rikastuttivat heidän lisäkseen Amna Al-Rahal, Safiya Abukar ja Alena Beleva. 





Musikaalissa mukana oleminen on ollut tytöille upea matka. Joulunalustohinasta kirjoittajan yhdyttämät Amna ja Emma ylistävät kokemusta, ja kumpikin on saanut myös paljon kavereita matkan varrelta. “Mukavaa oli se itse tarkoituskin, että - - se ei ollut vain ihmisille, jotka on harrastanut”, pohtii itsekin näyttelijäksi haluava Amna, ja Emma komppaa viitaten ShedHelsingin yhteydessä käytettyyn häshtägiin: “Jokainen kelpaa ja kaikki on todellakin tervetulleita.”
Kaikkein parasta kummankin mielestä on kuitenkin ollut itse esiintyminen. Esityksiä miehityksillä oli kahdeksan joulukuun puolivälin tienoilla.

Hymy on herkässä näyttämön kummallakin puolen vielä pitkään esiripun jälkeen. Kiitos,


Teksti: Mia Nilsson
Kuvat: Pertti Tossavainen